Sain jo pari kesää sitten anopilta tosi vanhan ja kivan ruusukankaan. Tiesin heti, etten siitä raaski tehdä mitään lapsille, kun mekot jää pian pieneksi ja sitten vaatteesta pitäisi luopua. Eli piti tehdä jotain itselle, jolloin ongelmana oli kankaan vähyys.
Käsityölehden naruolkaimekkoon se riittäisi, tunikamittaisena ja sitä aloin tekemään. Kaava oli aivan järkyttävän leveä ja mallilla olikin vyö mekon kanssa. Vaan ei auttanut vyökään, piti kaventaa ja paljon! Vieläkin se on leveä, mutta pidettävä.
Helman vanhaa taitosta (olisko ollut verhona) peittää ruskea nauha. Samalla vinonauhalla tein olkaimet. Ja loput jämät hyödynsin lätsään, josta tuli itselle vähän pieni. Sopii hyvin tyttöjen päähän. Niin tiukille meni kangas, mutta nyt se ainakin sai uuden elämän.
Vielä ei ole ollut niin lämmintä, että tätä olisin pitänyt. Odotellaan lämpimiä kelejä!
7 kommenttia:
Kaunis kangas ja ihana tuo tunika. Täytyykin katsoa joskos sitä itselleen jonkin nirunarumekkosen kesäksi uskaltaisi ommella...
Ihana kuosi!
Kylläpä onkin kaunis kangas :)
Tosi kivan mekon teit itsellesi. Upeat värit.
Voi miten ihana kangas! Tuollaista aarretta joutuu kyllä miettimäänkin, mihin raaskii käyttää. Nyt ei vaan kestä lihoa. =)
TanjaK: Paitsi tähän mekkoon pitäisi lihoa ;), mahtuis vaikka vauvamaha!
Ihana!! :)
Lähetä kommentti